Suomalaisten unelma on Partasilla totena: Asua maalla, ja samalla melkein kaupungissa. Kuva Teemu Heikkilä

Kun Marja Partanen kohtasi tulevan aviomiehensä, oli hän kaupunkilaistyttö. Nyt hän asuu miehensä kotitilalla Riihimäen Hiivolassa, eikä enää muuttaisi kaupunkiin.

Ympärillämme näkyy lumista peltomaisemaa. On rauhallista, kunnes yhtäkkiä pellolla liikkuu jokin. Viisi valkohäntäistä peuraa loikkii autoa karkuun. Vaikea uskoa, että olemme vain muutaman kilometrin päässä Riihimäen keskustasta.

Rauhan keskellä on maatila. Beigen, hirrestä rakennetun maatalon etuoven avaa Marja Partanen, 42. Sisällä talossa vastaan kävelee mustavalkoinen laiskanpulskea kissa. Naulakossa roikkuu perheen kolmen lapsen talvihaalarit.

Riihimäen keskustaan on noin viiden kilometrin matka.

Tässä talossa vietti lapsuutensa myös Partasen aviomies. Nyt anoppi ja appiukko asuvat muutaman sadan metrin päässä. Hiivola kuuluu Riihimäkeen. Sieltä on Riihimäen keskustaan noin viiden kilometrin matka.Matka on lyhyt, mutta katulamppujen valossa kasvaneesta Partasesta se tuntui aluksi pitkältä.

Partanen muistaa hyvin erään marraskuisen iltapäivän reilut kymmenen vuotta sitten. Hän oli yksin kotona ja raskaana perheen esikoisesta. Ulkona oli myrskyisää ja pimeää – niin pimeää, että kun ikkunasta katsoi ulos, näki vain oman peilikuvansa.
”Silloin soitin miehelleni, että tule heti kotiin”, Partanen nauraa. ”Aluksi maaseudun hiljaisuus sattui korviin.”

Sittemmin Partanen on oppinut nauttimaan rauhasta, joka maaseudulla vallitsee.
”Minulla on työ yrittäjänä ja harrastuksia, ja sitten voin palata kotiin tänne rauhaan”, hän kertoo.

Asua maalla, mutta melkein kaupungissa.

Kotitalon pihapiirissä Partasilla on lasten leikkimökki, kanala, talli, varastoja ja pihasauna. Aiemmin maatilalla oli hevosia, lampaita, sonneja ja tuhansia kanoja.
”Nyt olemme viljatila. Kanoja on yhdeksän. Kananmunien suhteen olemme omavaraisia”, Partanen kertoo.

Kun perheen lapset olivat pieniä, heillä oli oma kasvimaa. Nyt Partanen on luopunut siitä. Maatilassa riittää nimittäin töitä. Nurmikkoa on paljon leikattavana, syksyllä lehtiä paljon haravoitavana.
”Tuo kuisti rakennettiin kymmenen vuotta sitten. Nyt se pitäisi maalata”, Partanen sanoo.

Mutta muuhun elämäntyyliin Partanen ei vaihtaisi.
”Asumme täysin maalla, mutta kaupunkiin pääsee autolla vartissa. Sieltä junalla alle tunnissa Helsinkiin”, hän sanoo.

Siinä se on. Suomalaisten unelma totena: Asua maalla, ja samalla melkein kaupungissa.

Teksti: Kati Ala-Ilomäki
Kuva: Teemu Heikkilä