”Täällä on erilainen kulttuuri kuin Helsingissä, naapuri saattaa soittaa ovikelloa ja tuppautua kylään”, Jori A. Kopponen kertoo. Kuva Teemu Heikkilä
”Täällä on erilainen kulttuuri kuin Helsingissä, naapuri saattaa soittaa ovikelloa ja tuppautua kylään”, Jori A. Kopponen kertoo. Kuva Teemu Heikkilä

Taikuri ja antiikkikauppias Jori A Kopponen on löytänyt Riihimäen varuskunnan Takakasarmilta oman satumaailmansa.

Taikuri ja antiikkikauppias Jori A. Kopposen olohuoneen seinällä komeilee massiivinen ja koristeellinen kullanvärinen konsolikello. Se on suoraan 1700-luvulta, aitoa rokokoota. Vaikuttava kello sopii hyvin Kopposen kerrostalokolmioon, joka sijaitsee Riihimäen varuskunnassa Takakasarmin alueella.

Asunto on neliöitään isomman tuntuinen, liekö siihen syynä kolmen metrin huonekorkeus, läpi asunnon kulkeva pitkä käytävä vaiko suurista ikkunoista avautuvat, rauhoittavat luonnonmaisemat.

Kesällä Takakasarmi on oma satumaailmansa.

Ihan tavallinen kerrostalo tässä ei olekaan kyseessä.
”Nämä talot ovat yli sata vuotta vanhoja tsaarinaikaisia kasarmirakennuksia. Jokaisella rakennuksella on ollut jokin sotilaallinen merkitys. Tässä talossa asuivat upseerit”, Kopponen kertoo.

Takakasarmit sijaitsevat puiden siimeksessä muutaman kilometrin päässä Riihimäen keskustasta.
”Kesällä tämä alue on kuin oma satumaailmansa.”

Rokokoo-kellon lisäksi Kopposen asunnossa on paljon muitakin antiikkihuonekaluja. Hän tuli julkisuudessa tunnetuksi extreme-temppuja tekevänä taikurina ja Julkkis Big Brotherin voittajana, mutta antiikista on pikkuhiljaa kasvanut Kopposelle toinen ammatti. Siksi hän kiertelee usein Riihimäen kirpputoreja, joista voi löytää esimerkiksi Riihimäen Lasin vanhoja esineitä kohtuullisilla hinnoilla.

Täällä naapurit tuntevat toisensa ja muodostavat tiimin.

Riihimäelle Helsingin kantakaupungista kotoisin oleva Kopponen muutti nelisen vuotta sitten.
”Rakastan tätä taloa”, hän sanoo nyt.

Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta pelkkää taloa kohtaan, vaan asuinyhteisöä. Riihimäellä naapurit tuntevat toisensa ja muodostavat tiimin, jollaista Kopponen ei Helsingissä kohdannut.
”Täällä on erilainen kulttuuri kuin Helsingissä, naapuri saattaa soittaa ovikelloa ja tuppautua kylään”, Kopponen sanoo. ”Noin vuodessa siihen sopeutui, ja sitten se olikin vapauttavaa.”

Nyt naapurit auttavat Kopposta tarvittaessa vaikka lastenhoidossa.
”En enää muuttaisi ja ottaisi riskiä, että minulla ei olisikaan tällaista yhteisöä.”

Teksti: Kati Ala-Ilomäki
Kuva: Teemu Heikkilä