Kiipeily ottaa monipuolisesti koko kroppaan, kun joutuu käyttämään apunaan voimaa, ketteryyttä ja pituutta. Kuva Teemu Heikkinen
Kiipeily ottaa monipuolisesti koko kroppaan, kun joutuu käyttämään apunaan voimaa, ketteryyttä ja pituutta. Kuva Teemu Heikkinen

Tänä keväänä Riihimäen kiipeilijät saivat oman hallin. Siellä kuka tahansa voi tutustua kiipeilyn maailmaan.

Olemme Riihimäen kiipeilykeskuksessa. Alakouluikäinen poika on kiivennyt tasanteelle äitinsä tavoittamattomiin. Äiti haluaisi jo lähteä kotiin.
”Ei tuota saa millään pois!” hän puhahtaa.

Pojan lisäksi kiipeilykeskuksessa on viitisen ihmistä, jotka yrittävät seiniä pitkin ylöspäin.

Kiipeily sopii myös niille, jotka eivät muuten ole himoliikkujia.

Riihimäen kiipeilijöillä on muutama kymmenen jäsentä. Seura on perustettu kaksi vuotta sitten ja oman, talkoovoimin rakennetun hallin seura sai tänä keväänä.

Se tuli tarpeeseen, sillä aiemmin riihimäkeläiset kiipeilyharrastajat joutuivat suuntaamaan pääkaupunkiseudulle tai Hämeenlinnaan. Halli on ollut myös jo nyt suosittu koululaisryhmien ja tykypäiväryhmien keskuudessa, ja siellä on ehditty järjestää lasten synttärijuhliakin. Suunnitteilla on järjestää myös kiipeilykursseja.

Millainen urheilulaji kiipeily sitten on?

Riihimäkeläiset Eira Kaukonen ja Jani Vesanen kuuluvat Riihimäen kiipeilijöiden perustajajäseniin.
”Kiipeily sopii myös niille, jotka eivät muuten ole himoliikkujia”, he sanovat. ”Kiipeily on eräänlaista ongelmanratkontaa: ylöspäin pitäisi päästä, mutta miten? Käyttääkö apunaan voimaa, ketteryyttä vai pituutta? Samalla kiipeily ottaa monipuolisesti kroppaan.”

Kiipeilyhalli on avoinna kaikille ja paikanpäältä saa myös vuokrattua erityiset kiipeilykengät.

Vaikka halli on valmis, haaveet eivät ole loppuneet. Tulevaisuudessa Riihimäen kiipeilijöiden toiveissa on, että hallissa voisi harrastaa myös köysikiipeilyä. Toistaiseksi siellä on mahdollisuus vain boulderointiin, eli kiipeilyyn seinillä tai kallioilla. Hallissa lattialla on pehmeät patjat, sillä aina joku tipahtaa alaspäinkin.

Teksti: Kati Ala-Ilomäki
Kuva: Teemu Heikkilä

Juttu on julkastu Koti & Kaupunki -asukaslehdessä 2016